1. Vihjaus siitä että pakkoruotsin vastustajat ovat yleensä epäasiallisia.
2. “Ruotsinkieliset palvelut” ja uhka siitä ettei niitä voi järjestää, tai että jäisi ulos ammatinvalinnoista
3. “Tasa-arvoargumentti”: Koska vaatimukset ovat kohtuuttomia, meitä pitää “auttaa” mukautumaan niihin.
4. Työmarkkinat. Tutustutaanpa ihan oikeisiin elinkeinoelämän tarpeisiin…
5. “Porttiteoria”. Hassua, että puhuin sujuvaa englantia ennen ruotsin aloittamista seiskalla, ja en ole koskaan kokenut ruotsin tukeneen kasilla alkanutta saksaa. On sinänsä mielenkiintoista että juuri me tarvitsisimme ruotsia tukemaan muita kieliä — jos tuo teoria olisi totta, puhuisimme jo loistavasti vaikka miten montaa kieltä, puhumattakaan ruotsalaisista.
6. Ruotsia lukemattomat ovat “häiriköitä”. Mielenkiintoinen lataus. Itse olin ihan varmasti parhaassa prosentissa koululaisista, ja ruotsin olisin voinut hyvinkin jättää lukematta ilman ongelmia.
7. No sentään myönnetään että palveluita ei ehkä kannata yrittää tarjota joka paikassa samoin perustein… mutta sitten tulee uhka Suomen “jakautumisesta”. Ruotsinkielisillä alueilla on ihan ok, että siellä on enemmän ruotsinkielisyyttä. Mikä tässä on ongelmana, varsinkin, kun vapaaehtoisia ruotsin lukijoita olisi varmaan siltikin?
8. Suomen uhanalaisuus. Tällä ei ole mitään tekemistä ruotsin kieltä koskevan kielipolitiikan kanssa, ellei mennä sitten näihin omituisiin argumentteihin siitä, että ruotsi on suomenkielisille verrannollinen äidinkieleen. Kyllä minä ainakin uskon että suomea puhutaan niin pitkään kuin suomenkieliset sitä haluavat puhua, eikä ruotsin pakko-opetus tilannetta ainakaan paranna.
9. “Minulle on ollut hyötyä”… — noh, voihan se olla että mistä tahansa kielestä on hyötyä. Suomessa olisi varmuudella hyötyä monesta muustakin kielestä, eikä näin periaatteellinen ruotsin kielen pönkittäminen voi mitenkään olla sinänsä “tarpeellista”, ellei ihan ideologisia pyrkimyksiä oteta lukuun.
10. “Asenneongelmat”. Onneksi minulle ei ole koskaan syntynyt tätä “positiivista” asennetta ruotsiin… se on kaikessa totalitaristisuudessan pelottava.
11. “Ei sitä ikinä tiedä…” — niinpä, mutta silti sinä tunnut tietävän. Tässä lienee taustalla se argumentti, että “kaikkea on hyvä osata varmuuden vuoksi”, mutta se kumoutuu ihan simppelisti sillä, että kysytään, miksi pakkoruotsittajille juuri ruotsi pitää sitten kuitenkin olla prioriteettilistan kärjessä, jos kerta mikään ei koskaan ole mistään muusta pois ja ruotsin aseman kritisointi on kieliopintojen vastustamista yleensä…
12. Ruotsi ekalle luokalle. Niinpä, sehän se varmaan se unelma on. Lapsiin pitää päästä käsiksi tämmöistä politiikkaa harrastaessa aina mahdollisimman varhain, että he “asennoituvat” (ts. identifioituvat) oikein. Mutta tästähän tässä koko kuviossa on pohjimmiltaan kyse — ruotsin on oltava ihmisille lähes äidinkieleen verrattava kieli, koska muuten olemme pakkoruotsittajille epäpohjoismaisia juntteja.

Siis minusta alkaa olla jotenkin selvää, että te pakkoruotsin puolustajat oikein opettelette näitä meemejä toisiltanne ja sitten toistelette niitä siinä toivossa että ihmiset eivät enää jaksa kommentoida niitä…

Tässä valtiomallissa ruotsinkielen pakollinen opiskelu pitää meidät suomenkieliset paremmin samalla viivalla ruotsinkielisten ja kaksikielisten kanssa. Ruotsia osaavilla on laajemmat työmarkkinat kuin puhtaasti suomenkielisillä. Englantiahan oppivat Suomessa kaikki lähes automaattisesti nykyään (ja ruotsin osaaminen tukee sekä tämän että saksan oppimista – sitä paitsi ruotsi on helpompi kieli kuin kumpikaan näistä). Toisaalta, jos pakkoruotsia ei olisi, kielitaito voisi innokkailla ja vapaaehtoisilla oppilailla kehittyä nykyistä paremmaksi, kun luokassa ei olisi tuntia häiriköiviä oppilaita.

Tokihan kuitenkaan ei voida taata yllä mainittuja palveluita kaikilla vähemmistökielillä – ainakaan koko maassa – tuskinpa edes alueellisesti. Tälläinen alue-erottelu saattaisi sitä paitsi aiheuttaa ikävää kieliryhmittymistä maamme sisälle (Ahvenanmaa tietysti on jo elävä esimerkki). Jottemme hajoaisi eri kieliryhmien muodostamiksi pikku valtioiksi valtion sisällä, on tietysti perusteltua pitää ainakin pakkosuomi voimassa kaikille ryhmille. Suomenkieli on myös uhanalainen pitkällä tähtäimellä katsottuna, varsinkin jos väkilukumme laskee, kuten on usein ennustettu.

Omassa elämässäni ruotsin opettelusta on ollut suunnattomasti hyötyä. Työssäni joudun käyttämään sitä jatkuvasti. Olen työskennellyt myös Ruotsissa. Mieluiten olisin syntynyt kaksikieliseen perheeseen (jos voisin valita)… Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, etten sattunut syntymään kotiin, jossa vanhemmat siirtävät negatiivisen asenteen ruotsin kieleen lapselleen – tälläisiä kotejakin kun on! Kukaan, kun ei kuitenkaan tiedä etukäteen, mihin kenenkin elämä kuljettaa ja mistä taidoista on hyötyä…

Suomessa on kieliasioissa lähinnä se vika, että opiskelussa painotetaan liian varhain virheettömyyttä ja kielioppia sekä keskitytään liiaksi kirjallisiin tuotoksiin. Kielten opiskelu pitäisi totisen puurtamisen sijasta tehdä hauskaksi ja aluksi turhan tarkkaa arviointia osaamisesta pitäisi välttää. Kielten opetusmetodit maassamme vaatisivat opettajien opintomatkoja muille maille. Esitelmien ja muiden puhumistilanteiden harjoittelu olisi hyvä aloittaa mukavassa ilmapiirissä jo ekaluokalta lähtien… Ensiksi äidinkielellämme tottakai!

http://tuohimetsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/64904-luontoko-on-ongelma#comments

Saanko sähköpostiosoitteesi hommaforumin vaalikonetta varten?

http://tuohimetsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57838-kuka-auttaisi-eksyneita-miehia